Ohjeita rodusta kiinnostuneille

Rodun ihanne on voimakas, anatomisesti terverakenteinen, vankkaluustoinen, hyvin liikkuva, rotumääritelmän mukainen, vahva- ja terveluontoinen, hyvän suojeluvaiston omaava ja omistajaansa ”palvova” yksilö.

Tiibetinmastiffin tulee antaa ympäristölleen itsevarma kuva isonkokoisesta, valppaasti esiintyvästä, vahvaturkkisesta, kiltinnäköisestä, mutta mitään pelkäämättömästä, ympäristöään tarkasti seuraavasta koirasta, joka on luonteeltaan pidättyväinen, kuitenkin toisaalta hyvin leikkisä. Liikkeistään rotu on tunnettu urosten osalta arvokkaaksi, mutta joustavaksi, narttujen liikkuessa taas kevyesti ja nopeasti, ravaajatyyppisesti.

Tiibetinmastiffi on säilyttänyt omapäisyytensä ja itsepäisyytensä. "Koiramainen" sanan alentavassa mielessä se ei ole. Se tuntee olevansa täysivaltainen ”lauman jäsen”, mikä ilmenee siten, että sillä on voimakas tarve olla omiensa luona. Perheessä, siitä kehittyy erinomainen hyväilyjen kerääjä. Se ei siis ole koira, jonka annetaan itsekseen hoitaa vartiointitehtävää ja jonka kanssa silloin tällöin satunnaisesti tavataan ruokinnan merkeissä, siten pidetystä koirasta tulee ongelmakoira. Se tahtoo tietää isäntäväkensä olevan lähellä, tahtoo nähdä heidät, tai ainakin kuulla. Jos se voi jostakin rauhallisesta nurkasta koko ajan varmistua siitä, että kaikki on kunnossa, se makaa rauhallisena, näennäisen välinpitämättömänä, jos sen isäntä ei muuta olinpaikkansa, jopa tuntikausia.Tiibetinmastiffi kehittyy hitaasti, sekä ruumiillisesti että myös olemukseltaan. Epämukavana ”sivuvaikutuksena” täytyy ottaa huomioon, että kasvatuksessa täytyy olla erittäin kärsivällinen, kunnes toivottu käyttäytymin muoto on saavutettu. Mutta yhtä asiaa siitä tuskin voidaan kitkeä pois; sen leikkimisen halua. Tiibetinmastiffilla on luonteenominaisuuksia, jotka tulevilla omistajilla pitää tuntea ja sopeuttaa omiin elinoloihinsa. Jos ”hän” ei ole valmis tähän, ”hän” ei ole sopiva tämän rodun omistaja. Niin kaunis kuin koira onkin, kauneus yksin ei ole syy tiibetinmastiffin omistamiseen.

Tiibetinmastiffi on vahtikoira, eikä sitä suositella kerrostaloon, rivitalokin voi olla hieman hankala elinympäristö. Tiibetinmastiffi soveltuu erinomaisesti omakotitaloon, jossa on hieman omaa pihaa. Se ei yleensä pysy yksin irti pihalla, eikä vastuullinen koiranomistaja jätä vahtikoiraansa irti, sen sijaan koiralla tulee olla tarha tms. aidattu alue. Toki vahtimiesviettejä on tiibetinmastiffeilla erilaisia, mutta seurakoiria nämä eivät ole, vaikka omaa väkeä kohtaan ovatkin helliä.

.....Laumanvartijakoira on haasteellinen työntekijä.....

Laumanvartijakoira ei ole paimenkoira. Laumanvartijakoiran tehtävänä on vartioida laumaa, havaita mahdolliset uhkaajat hyvissä ajoin ja tarvittaessa puolustaa laumaa. Vartioinnin taustalla on voimakas vartioimisvietti.

Erityisesti se tulee esiin illan hämärtyessä, jolloin koirat aktivoituvat, kiertävät reviiriään ja haukkuvat epätavallisia ääniä. Tarkoituksena on pelotella jo etukäteen mahdollisia tunkeilijoita ja ilmoittaa vartioinnista.

Laumanvartijakoira ei saa olla aggressiivinen, vaan se pyrkii keskeyttämään petojen vaanimisen hämmentävällä käytöksellä tai varoittamaan tulemasta liian lähelle haukkumalla ja sijoittumalla hyökkääjän ja vartioimansa alueen tai lauman väliin.

Laumanvartijakoira voi myös olla pelottavan näköinen. Varsinainen puolustaminen, tappelu, on viimeinen tapa toimia. Hyvä laumanvartijakoira pyrkii ensisijaisesti hoitamaan tilanteen muilla keinoilla.

Laumanvartijakoirilla ei pitäisi olla ajamis- tai metsästysviettiä. Ne ovat erinomaisia koiria tuotantoeläinten kanssa, koska ne eivät pyri ajamaan. Vartioitavat eläimet saavat olla rauhassa, eikä koira häiritse niitä.

Laumanvartioimisvietti ei myöskään ole sellainen, että laumanvartijakoiran voisi opettaa puolustamaan laumaansa esimerkiksi ainoastaan susia vastaan. Se puolustaa laumaansa kaikkea vastaan. Vartioitava lauma voi olla eläinlauma, mutta laumanvartijakoira voi käsittää suojeltavakseen myös perheen tai valvoa jotakin tiettyä aluetta.

Laumanvartijakoira on omistajalleen haasteellinen. Toisaalta se omaa vahvan vartioimisvietin, mutta on samalla hyvin pehmeä.

Kun laumanvartijakoira viedään vaikkapa eläinlääkäriin ja se on poissa omalta reviiriltään, se ei saa käyttäytyä puolustavasti. Vartiovietti vaatii aina oman reviirin tai lauman.


....Laumanvartija ei ole paimenkoira....
Laumanvartijakoira eroaa paimentavista koirista siinä, ettei sillä ole miellyttämishalua eikä se ole nöyrä. Laumanvartijakoira ei ole koulutettavissa kuten paimenkoira, eikä sitä suositella palveluskoirakoulutukseen.

Laumanvartijakoira tietää oman arvonsa ja sillä on erittäin hyvä muisti. Koiran kanssa pärjää, mikäli kohtelee sitä oikeudenmukaisesti ja antaa sille mahdollisuuden toteuttaa vartioimisvaistoaan.

Laumanvartija on paimenen koira. Se työskentelee itsenäisesti, mutta toisaalta se hyväksyy myös eläinten hoitajan, mikäli se tuntee ihmisen ja kunnioittaa tätä. Jos laumanvartijakoiran tahdotaan erityisesti puolustavan eläinlaumaa, koiran pitää saada asua eläinten kanssa, että se leimaantuu niihin.

Varsinaisesti laumanvartijakoiraa ei kouluteta työhönsä, vaan sitä ohjataan työssä. Ohjaus tapahtuu esimerkiksi aitaamalla vartioitava alue, pitämällä huolta omasta johtajuudesta ja tarjoamalla koiralle riittävästi töitä. Tiibetinmastiffi on ja tulee olemaan haasteellinen koira, oikeissa käsissä oikean tietämyksen omaavan immeisen käsissä, siitä tulee uskollinen, kunnioitettava perheenjäsen.

Tässä vielä tiivistettynä:

Tiibetinmastiffi (do khyi) on ikivanha, alkukantainen, myyttien ympäröivä laumanvartijoihin luokiteltava rotu. Tiibetinmastiffia pidetään monien kookkaiden mastiffirotujen esi-isänä. Alkukantaisuuteen liittyen nartuilla esim. on vain kerran vuodessa juoksu, yleensä loppuvuodesta.

Kun harkitset tiibetinmastiffin hankkimista, ota huomioon että siitä suloisesta karvapallosta kasvaa iso reviiriään vahtiva koira. Uroksen minimi säkä 66cm, nartun 61cm. Painavat suurin piirtein 40-60kg.

Jokainen koira on oma yksilönsä, toisella vietit esim. vartiointi, reviirin puolustus, ovat pinnassa ja toisella niitä ei herkästi havaita, mutta siellä ne ovat, tulevat sitten esiin tarpeenvaatiessa.

Muista:
- Tiibetinmastiffi on vahtikoira, jotkut rodun edustajat tulevat vaikka läpi seinän niin halutessaan. Omistajalla pitää olla oma piha, ei sovellu kerrostaloihin, rivitaloihin, soveltuu parhaiten omakotitaloon tai maaseudulle …
- Tiibetinmastiffi on turkkinsa ja luonteensa puolesta erittäin hyvä ulkokoira, mutta tykkää olla myös sisällä. Oman ”laumansa” perheensä ympäröimänä. Se tarvitsee tilavan tarhan, aidatun alueen. Järkevä omistaja ei pitä vartioivaa koiraansa irti ilman hallintaa. Tätä koiraa ei pidä pihan perille piilottaa, eikä eristää tapahtumilta, ihmisiltä. Ne nauttivat, kun saavat seurata koko ajan tapahtumia ja omaa perhettään. Eristetystä ja sosiaalistamattomasta koirasta tulee pihan kauhu, monessa suhteessa.
- Tiibetinmastiffi kiintyy perheeseensä, se pitää itseään samalla tasolla ihmisten kanssa. Se haluaa kasvaa perheensä keskellä, osana muita, ei yksin tarhassa. ihmisen pitää olla hyvä johtaja, ei fyysisesti alistava. Kun pennusta asti johtajuus on selvä, ei koiralla sitä tarvitse kyseenalaistaa.
- Tiibetinmastiffi tarvitsee liikuntaa, erilaisiin tilanteisiin, paikkoihin tutustuttamista.
- Nämä turriaiset voivat olla kovia kaivamaan, ne voivat tehdä uskomattomia ”kellareita” maahan. Kukkapenkit ovat erittäin suosittuja. Toiset tykkää pureskella kaikkea, varsinkin puuta. Pentuaikana enempi, mutta joillakin into säilyy vanhoille päiville asti. Huom. tee tarha sitä ajatellen, ”ne voivat syödä itsensä ulos tarhoista”.
- Tiibetinmastiffi tarvitsee peruskoulutuksen. Vaikka rotu on mitä jääräpäisin, on peruskoulutus erittäin tarpeellinen, samalla opit kuuntelemaan ja lukemaa koiraasi ja se sinua. Jotkut eivät pidä tiibetinmastiffia edes koirana, vaan paljon ylempänä siitä. Luonne antaa arvokkaan ja ylhäisen kuvan tästä ikivanhasta rodusta. Mutta älä koskaan unohda, että se kumminkin on koira, arvokas, voimaa uhkuva, kaiken muistava koira, joka tarvitsee ymmärtävän, luotettavan omistajan. Luottamus täytyy ansaita. Jos menetät koirasi luottamuksen, sen takaisin saaminen on vaikeaa. Ole sen luottamuksen arvoinen, koirallasi on vain sinut.