Tiibetinmastiffi Rotuna

(Kotisivujen teko vielä kesken..)

Rotu on hitaasti kehittyvä ja monella tavalla alkukantainen. Sen olemus on vaikuttava, arvokas ja eleetön. Sillä on paljon sellaisia vaistoja ja käyttäytymistapoja, jotka ovat jo hävinneet pidemmälle jalostetuilta koirilta. Esimerkiksi nartuilla on juoksu vain kerran vuodessa. Rotu on hitaasti kehittyvä, nartut kehittyvät valmiiksi vasta 2–3 vuotiaina ja urokset aikaisintaan 4-vuotiaina. Rotumääritelmän mukaan koko on uroksilla >66cm ja nartuilla >61 cm. Käytännössä koot vaihtelevat sukujen ja kunkin kasvattajan painotuksen mukaan, narttu voi painaa noin 30-50kg ja uros vastaavasti n. 40-60kg riippuen lähtökohdista.

kalevi

Lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Näin ollen rodun jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla virallinen lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä lisäksi virallinen silmätarkastuslausunto. Jalostukseen käytettävän koiran tulee rakenteeltaan soveltua siihen käyttötarkoitukseen, mihin rotu on jalostettu. Koiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista.

Lisätietoa rodussa esiintyvistä sairauksista osiossa jalostus sekä jalostuksen tavoiteohjelmassa.

Tiibetinmastiffi ei ole "helppo koira", vaan maineensa mukaisesti itsenäinen. Luonteeltaan tiibetinmastiffi on pidättyväinen, rohkea ja säyseä, jopa leikkisä, mutta vartiointitehtävissään lahjomaton. Karskiudestaan sekä suojeluvaistostaan huolimatta tiibetinmastiffi on hyvin hellä omaa perhettään kohtaan. Se saattaa toisinaan vaikuttaa välinpitämättömältä ja etäiseltä, mutta sillä tuntuu olevan kyky ymmärtää ihmistä.

Tiibetinmastiffin kanssa voi harrastaa eri lajeja, mutta kilpailuun niistä ei ole, motivointi ja erityisesti motivaation säilyttäminen toistoissa on haastavaa. Tiibetinmastiffi vaatii silti asianmukaisen tapakasvatuksen, koulutuksen ja käsittelyyn totuttamisen. Nuorilla koirilla on jonkin verran miellyttämisenhalua, mutta vanhemmiten sekin vähä katoaa. Tiibetinmastiffi on uskollinen ja omistautuva, mutta ei osoita sitä liehakoimalla. Esim. kun omistaja tulee kotiin, ei koira välttämättä säntää tervehtimään innostuneesti, vaan heilauttaa hieman häntää vahtipaikallaan. Tätäkin tiibetiläistä rotua on kuvailtu hyvin kissamaiseksi.

Muinaiset matkalaiset kuvasivat aikoinaan tiibetinmastiffia - tosin ehkä vastoin parempaa tietoa - aasin kokoiseksi, "tiikerin kanssa risteytetyksi", uskaliaaksi ja hurjaksi koiraksi. Se mainittiin lahjomattomaksi ja ehdottomaksi vartijaksi. Alkuperäisillä alueilla tiibetinmastiffit ovat vapaana vartioivia koiria, jotka työskentelevät pareissa/laumoissa, tekevät päätöksensä itsenäisesti, ja joiden reviiri on laaja. Meidän yhteiskuntamme vaatimukset ovat kuitenkin toisenlaiset.

Suomessa tiibetinmastiffi tarvitsee aidatun alueen, josta se tavallisesti valitsee hyvän tarkkailupaikan, valvoen, että mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Jos se voi jostakin rauhallisesta nurkasta koko ajan varmistua siitä, että kaikki on järjestyksessä, se makaa rauhallisena, näennäisen välinpitämättömänä jopa tuntikausia, jos sen isäntä ei muuta olinpaikkaansa. Aidattu alue on välttämätön, koska koirat ottavat mielellään hyvin laajan reviirin, eli karkaavat. Reviirin muodostaa yleensä kotipiha, mutta sellaiseksi voi muodostua esim. nuotiopaikka, jos siellä on tovi istuttu ja paistettu makkaraa, tai lenkkipolku joka kierretään joka ilta. Reviiri vaikuttaa selkeimmin vahtimisen intensiteettiin ja koiran itsevarmuuteen.

Reviirillä konfliktia ei vältellä tilanteessa jonka koira/lauma kokee uhkaavaksi. Normaalit uhan karkoitusmenetelmät ovat silti käytössä, eli haukkuminen, murina ja valehyökkäys. Reviirinsä ulkopuolella tiibetinmastiffi on usein säyseä, ei tunne tarvetta hallita tilanteita, eikä reagoi pieniin ärsykkeisiin. Reviirin ulkopuolella varoittavia signaaleita näytetään pidempään ja konfliktia pyritään välttämään. Reagointikynnys on korkeampi kuin monella muulla laumanvartijarodulla. Tiibetinmastiffi ei pidä kerrostaloasunnoista eikä suljetuista tiloista. Vahtiviettiään se toteuttaa mm. haukkumalla kaikissa reviirikseen kokemissaan paikoissa. Se viihtyy hyvin ulkona talvellakin. Sen karvapeitteen tulee olla karkeahko, paksu ja tiheä, hyvin likaa ja kosteutta hylkivä, eikä lumikaan siihen hevin tartu. Karvan laatu on tärkeämpi kuin määrä. Hoidoksi riittää kunnon harjaus, ja perinpohjainen kampaaminen etenkin keväällä karvanlähdön aikaan. Karvaa vaihdetaan vain kerran vuodessa, mutta silloin sitäkin perusteellisemmin. Tiibetinmastiffi voi olla väritykseltään musta tai sininen punaruskein merkein, kokonaan musta tai sininen, soopeli tai kullanvärinen.

Lähteet: TM esite (-07 ja -12), Anu ja Jussi Lehtinen: Tiibetinmastiffi

(Tekstit kopioitu Suomen Tiibetinmastiffit RY:n sivulta)

Rotumääritelmä

Ryhmä: 2 FCI:n numero: 230, Hyväksytty FCI 02.04.2004 SKL-FKK 24.10.2007

Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry

TIIBETINMASTIFFI (DO-KHYI)

Alkuperämaa: Tiibet

Vastuu: FCI

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, vahti- ja vartiokoira.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Alaryhmä 2.2 vuoristotyyppiset molossit. Käyttökoetulosta ei vaadita.

LYHYT HISTORIAOSUUS:

Tiibetinmastiffi (do khyi) on ikivanha Himalajan paimentolaisten työkoira ja Tiibetin luostareiden perinteinen vahti. Rotu on ollut voimakkaasti myyttien verhoama aina antiikin ajoista lähtien. Aristoteleen (384 – 322 e.Kr.) maininnasta Aasiaan vuonna 1271 matkanneen Marco Polon kuuluisiin kirjoituksiin saakka kaikki historialliset selonteot ylistävät tiibetinmastiffin niin fyysistä kuin psyykkistäkin luontaista vahvuutta ja vaikuttavuutta. Jopa sen haukkua on kuvailtu ainutlaatuiseksi ja erittäin suuresti arvostetuksi rodun erityispiirteeksi. Menneiden aikojen johtavat eurooppalaiset kynologit kuten Martin ja Youatt, Megnin, Beckmann ja Siber sekä Strebel ja Bylandt ovat kattavasti kuvailleet tiibetinmastiffirotua, sillä heitä on kiehtonut sen alkuperä ja osuus tiibettiläisessä kulttuurissa. Rotua on jopa pidetty kaikkien kookkaiden vuoristokoira- ja mastiffirotujen esi-isänä. Yksi ensimmäisistä tunnetuista länteen saapuneista tiibetinmastiffeista oli uros, jonka lordi Hardinge (Intian silloinen varakuningas) lähetti Länsi-Intiasta kuningatar Viktorialle vuonna 1847. Myöhemmin, 1870-luvulla, Edward VII (silloinen Walesin prinssi) toi kaksi koiraa mukanaan Englantiin. Varhainen muistiinmerkitty tieto on tiibetinmastiffipentueesta, joka syntyi Berliinin eläintarhassa vuonna 1898.

YLEISVAIKUTELMA:

Voimakas, raskastekoinen, hyvärakenteinen ja vankkaluustoinen. Olemus on vaikuttava, arvokas ja eleetön. Koirassa yhdistyy majesteettinen vahvuus, vankkuus ja kestävyys; se soveltuu työskentelemään kaikenlaisissa ilmasto-olosuhteissa. Rotu on hitaasti kehittyvä, nartut kehittyvät valmiiksi vasta 2 – 3-vuotiaina ja urokset aikaisintaan 4-vuotiaina.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
• Etäisyys niskakyhmystä otsapenkereeseen on sama kuin otsapenkereestä kirsun kärkeen, joskin kuono voi olla hieman lyhyempi.
• Runko on hieman säkäkorkeutta pitempi.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:

Itsenäinen ja suojeleva, kunnioitusta herättävä. Erittäin uskollinen perheelleen ja reviirilleen.

PÄÄ: Leveä, raskas ja voimakas. Aikuisella koiralla voi olla päässä poimu, joka ulottuu silmien yläpuolelta suupieleen.KALLO-OSA: Leveä, vain hieman kaareva. Niskakyhmy on selvästi korostunut.OTSAPENGER: Selvästi erottuva.KIRSU: Leveä ja karvapeitteen väristä riippuen mahdollisimman tumma. Sieraimet ovat avoimet.KUONO-OSA: Melko leveä, täyteläinen ja syvä. Kuonon kärki on neliömäinen.HUULET: Hyvin kehittyneet ja alaleuan peittävät.LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta ts. yläleuan hampaat asettuvat tiiviisti alaleuan hampaiden eteen; hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. Tasapurenta hyväksytään. Hampaat asettuvat tiiviisti.SILMÄT: Keskikokoiset, kaukana toisistaan, soikeat ja hieman viistot. Silmät ovat väriltään mitä tahansa ruskean, karvapeitteen väriin sointuvaa sävyä, mitä tummemmat sen parempi. Silmäluomet ovat tiiviit. Ilme kuvastaa omanarvontuntoa.KORVAT: Keskikokoiset, kolmiomaiset ja riippuvat, kallon ja silmän väliselle tasolle kiinnittyneet, eteenpäin taittuneet ja suuntautuneet, tiiviisti päänmyötäiset; tarkkaavaisen koiran korvat suuntautuvat eteenpäin. Korvalehdet ovat pehmeän ja lyhyen karvan peittämät.KAULA: Vahva, lihaksikas ja kaareva. Löysää kaulanahkaa ei saa olla liikaa. Kaulassa on tiheä- ja pystykarvainen kaulus, joka on nartuilla uroksia vähemmän korostunut.RUNKO: Vahva.SELKÄ: Suora ja lihaksikas.LANTIO: Leveä ja melko tasainen.RINTAKEHÄ: Varsin syvä, kohtalaisen leveä, kaarevien kylkiluiden johdosta sydämenmuotoinen ja kyynärpäiden alapuolelle ulottuva.HÄNTÄ: Keskipitkä ja runsaskarvainen, ylös selkälinjan tasolle kiinnittynyt, korkea-asentoinen ja löysästi selälle kaartuva koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä.

RAAJAT
ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat, hyvin kulmautuneet ja kauttaaltaan tiiviin karvan peitossa.LAVAT: Viistot ja lihaksikkaat.KYYNÄRPÄÄT: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.KYYNÄRVARRET: Suorat ja vahvaluustoiset.VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja hieman viistot.KÄPÄLÄT: Melko suuret, vahvat, pyöreät ja tiiviit. Selvästi kaareutuneiden varpaiden välit on hyvin karvoittuneet.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat voimakkaat, lihaksikkaat, hyvin kulmautuneet ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset.REIDET: Melko pitkät, vahvat; lihaksisto on voimakas ja kova, mutta ei ulkoneva.POLVET: Hyvin kulmautuneet.KINTEREET: Vahvat ja matalat. Takaraajoissa voi olla kannukset.KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

LIIKKEET:

Voimakkaat, kuitenkin aina keveät ja joustavat; pitkä ja tehokas askel. Nopeuden lisääntyessä koiralla on taipumus yksijälkisyyteen. Käynnissä liikkeet vaikuttavat hyvin verkkaisilta. Koira kykenee toimimaan vaihtelevassa maastossa kestävästi ja joustavasti.

KARVAPEITE

KARVA: Karvan laatu on tärkeämpi kuin määrä. Karva on karheaa ja tiheää; peitinkarva ei saa olla liian pitkää. Aluskarva on tiheää ja melko villavaa kylmänä aikana, lämpiminä kuukausina verraten niukkaa. Urosten karvapeite on huomattavasti runsaampi kuin narttujen. Karva on hienolaatuista, kuitenkin karheaa, suoraa ja pystyä, ei koskaan silkkistä, kiharaa tai laineikasta. Kaulassa ja lavoissa on tuuhea karvapeite, joka muistuttaa kaulusta. Häntä on tuuhea ja runsaskarvainen, reisien takaosassa on selvät housut.VÄRI: Syvänmusta, jossa voi olla punaruskeat merkit; sininen, jossa voi olla punaruskeat merkit, kullanväri täyteläisestä kellanruskeasta syvän punaiseen sekä soopeli. Kaikkien värien tulee olla niin puhtaat kuin mahdollista. Punaruskea väri vaihtelee syvän kastanjanruskeasta vaaleampaan. Valkea tähti rinnassa on sallittu ja hyvin pienet valkoiset merkit käpälissä hyväksytään. Punaruskeat merkit ovat silmien yläpuolella, raajojen alaosassa ja hännän alapuolella. Myös kuonossa voi olla punaruskeat merkit. Silmien ympärillä suvaitaan silmälasikuvio.

KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset vähintään 66 cm, nartut vähintään 61 cm.

VIRHEET:

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET:

fyysisen kunnon ja kiinteyden puuttuminenkevyt pää tai voimakkaasti poimuinen pään nahkariippuvat huuletliioiteltu kaulanahkasuuret ja/tai alas kiinnittyneet korvatvaaleat silmät tai tuijottava katsepuutteellinen pigmentti erityisesti kirsussatynnyrimäinen rintakehätiukasti lantion päälle kiertynyt häntäylikulmautuneet tai suorat takaraajatraskaat, väkinäiset liikkeetsäkäkorkeuden alitus, sallittu poikkeama 2 cm.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

aggressiivisuus tai voimakas arkuusala- tai yläpurentakaikki muut kuin edellä mainitut värit esim. valkoinen, kerma, harmaa, maksanruskea, liila, juovikas (brindle) sekä monivärisyys (particolours).Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.